Reformaation juuret / Augustine vs Pelagius
Blogini tarkoituksena on lähinnä kirjoittaa ajatuksiani ylös luettavaan muotoon jotta voin seurata sen teologista johdonmukaisuutta, kirjoitan tätä siis lähinnä itselleni. On kuitenkin toivottavaa että artikkelit voivat toimia haasteena ja mielenvirkistyksenä niille jotka samankaltaisten asioiden ympärillä aivosolujaan rasittavat.
Täytyy myöntää että oma suhtautumiseni eri teologisiin näkemyksiin on varmaankin ottanut paljon vaikutteita niiltä pastoreilta ja teologeilta joita olen viimevuosina seurannut, kuten John Piper, Mark Driscoll, Rick Warren, J.I.Packer,Matt Chandler sekä monet muut The Gospel Coalitionin ympärillä toimineet opettajat. Erityis kiitos myös oman seurakuntani avarakatseiselle pastorille jonka kanssa olen näitä asioita saanut pohtia.
CALVINISMI?
Kun ensikertaa tutustuin Calvinin näkemyksiin pelastusopista, koin todella jyrkän vastareagtion. En vain yksinkertaisesti voinnut hyväksyä kuulemaani. Sen takia muiden uskonvelijien ja sisarten voimakas vastareaktion näkemyksiini on minulle odotettu ja täysin ymmärrettävä tulos, ottaen huomioon miten suuresti humanismi on vaikuttanut meidän jokaisen maailmankatsomukseen tahdoimmepa sitä tai emme. Vaikkakin uskon vastareaktion johtuvan yksinkertaisesti kyseisen teologisen näkemyksen väärin ymmärtämisestä.
Vuosien saatossa etsiessäni vastauksia näihin kysymyksiin, päädyin lopulta omaksumaan Calvinin näkemysen pelastusopista, tosin käyttäisin mielummin käsitettä Reformoitu teologia koska Calvinin nimen käyttäminen tuntuu aiheuttavan ihmisissä vastareaktioita vain siitä syystä että he näkevät kaiken kiteytyvän yhden ihmisen (John Calvin) ympärille. Seuraavien artikkelieni aikana yritän murtaa tätä käsitystä ja osoittaa että se näkemys joka Calvinilla oli Jumalan armosta, on ollut hyvinkin laajalti omaksuttu käsitys läpi kirkkohistorian. Historiallisen katsauksen jälkeen tarkoitukseni on käsitellä syvällisemmin eri näkemyksiä sekä henkilöitä näiden tulkintojen takana.
Aloitan esittelemällä henkilön nimeltä Aurelius Augustinus (engl, St Augustine tai Augustine of Hippo). Hän oli kristinuskon merkittävimpiä varhaisia teologeja ja kirkkoisiä. Christian History magazinen julkaisussa hänen sanotaan olleen merkittävin teologi Jeesuksen ja Paavalin jälkeen. Augustinen elinaikana näkemykset Jumalan armosta nousivat kiistelyn aiheeksi ensikertaa suuressa mittakaavassa. Voi olla että asiasta tätä ennen oli vallinnut jonkinlainen yleisesti hyväksytty käsitys. Toisin apostolien ajan jälkeisessä lähihistoriassa oli vielä tätäkin suurempia kiistelyn aiheita joten ehkä siksi näkemyserot armosta eivät nousseet aikaisemmin julkisuuteen.
Augustinen kirjasta Tunnustuksia löytyy lyhyt rukous jossa hän pyytää Jumalaa antamaan meille armossaan kykyä toteuttaa Hänen tahtonsa. Augustinen oma käsitys ihmisestä ei ollut kovinkaan ylistävä. Hän näki meidän olevan täysin Jumalasta vieraantuneita ja kykenemättömiä toimimaan Hänen tahtonsa mukaisesti ja täten täydellisen riippuvaisia armosta. Nämä kirjoitukset johtivatkin lopulta Augustinen ja Walesilaisen teologin, Pelagiuksen väliseen kiistaan. Pelagius ei yksinkertaisesti voinut hyväksyä Augustinen näkemystä siitä että meidän täytyisi rukoilla Jumalalta voimaa ja armoa jotta kykenisimme täyttämään hänen käskynsä.
Pelagius vastusti voimakkaasti tälläista näkemykstä koska hänen mielestään se asetti Jumalan huonoon valoon sekä aliarvioi ihmisluontoa. Hän ei uskonut meidän perineen syntistä luontoamme Aadamilta vaan ihminen on syntyessään täysin samassa asemassa Jumalaa kohtaan kun Aadam oli ennen lankeemustaan. Pelagius uskoi maailmassa olevan monia ihmisiä jotka eivät ole koskaan tehneet syntiä ja ovat siten täysin kykeneväisiä kerran seisomaan Jumalan edessä sellaisenaan. Ihminen on myös syvästäkin rappiotilasta kyvykäs omin voimin nousemaan pyhimykseksi ja lopulta lakata tekemästä syntiä. Jos kuitenkin joku lankeaa syntiin, on Jumala antanut ihmiselle viisautta jotta ymmärrämme itse hakeutua Jeesuksen sovitustyön äärelle ja siten peseytyä puhtaaksi synneistämme. Pelagius oli siis mitä suuremmissa määrin humanisti joten on hyvin ymmärrettävää että hänen oli vaikea sulattaa Augustinen näkemyksiä.
Näkemyserojen eskaloituessa asiasta tuli koko kirkon onglema. Olimmeko me synnin orjia jotka tarvitsevat ihmeen kautta herättää eloon vai kenties vain siinämäärin synnin tahrimia että kykenimme kuitenkin itse vapaantahtomme avulla etsimään Jumalaa. Kysessä oli perustavan laatuinen opillinen kiista eikä sitä siten voinut vain lakaista maton alle. Karthago:ssa vuonna 411 käydyssä kirkolliskokouksessa käsiteltiin Agustinen ja Pelagius:ksen näkemyksiä. Lopputuloksena kirkko totesi Augustinen olevan raamatun tulkinnassaan oikeassa ja julisti Pelagiuksen sekä hänen oppiensa kannattajat pannaan. Kuten voimme nykykatolisuudesta havaita, Pelagiuksen opit eivät kuitenkaan täysin hävinneet, niitä tosin hieman jalostettiin mutta ihmisen omat teot säilyttäivät keskeisen roolin pelastuksessa.
On todettava Pelagiuksen puolustukseksi että hänen kritiikkinsä kumpusi aiheellisista syistä. Pelagius näki kuinka monet ”kristitty” elivät julkisyntistä elämää. Tämän takia hän halusi painottaa omien tekojen merkitystä ja pyhityselämän tärkeyttä. Hän varmaankin pelkäsi Augustinen armollisen näkemyksen johtavan välinpitämättömään asenteeseen syntiä kohtaan. Mielestäni onglema kuitenkin on pohjimmiltaan sydämmen tilassa. On aivan turha yrittää saada ”nimikristittyjä” elämään raamatun ohjeiden mukaista elämää ilman että he ensin antavat elämänsä Kristukselle. ”Kilvoittelu” on kyllä tärkeä osa kristityn elämää mutta oman käsitykseni mukaan se on luonnollinen ja välttämätön seuraus uudestisyntymisestä, eikä keino jolla se saavutetaan. Lopulta asia kuitenkin kiteytyy siihen, miten me voimme pelastua? Augustinen näkemyksen mukaan me emme hengellisissä asioissa kykene toimimaan Jumalan tahdon mukaan ilman että Jumala meitä armossaan auttaa.
NÄKEMYKSENI TIIVISTETTYNÄ: Ihminen on täysin synnin turmelema, hengellisesti kuollut ja riippuvainen Jumalan armosta. Mielestäni on ristiriitaista että moni kristitty myöntää meidän olevan lihassamme täysin synnin orjia, samalla kuitenkin tarmokkaasti puolustaen meidän mielemme vapautta. Syventyisin mielelläni tässä vaiheessa enemminkin mielen vapauteen, koska termin määrittely olisi hyvin tärkeää jatkon kannalta. Mutta jottei tämä artikkeli veny liikaa jätän sen myöhemmäksi. Alla olevien raamatunpaikkojen parissa jokainen voi oman myssynsä alla miettiä vapaantahtonsa vapautta, lihallisen luontonsa olemusta ja armon merkitystä henkilökohtaisen pelastumisesi kannalta.
”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Fil 2:13
”Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin kuolema on saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat syntiä tehneet” Room 5:12
”Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki” Room 7:22-23
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja” Efes 2:8
”Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.” Hesek 36:27
